SONY DSC

Simo Paassilta: Halikon-Vartsalan työväenyhdistyksen historiikki 1906-2016


Puolueita syntyy

Suo­ma­lai­sen työ­väen­liik­keen en­sim­mäi­nen nou­su al­koi 1880-lu­vul­la ns. wrigh­ti­läi­se­nä kau­te­na. Työ­väe­nyh­dis­tys­ten ko­kouk­ses­sa vuon­na 1899 pe­rus­tet­tiin Suo­men työ­väen­puo­lue, jo­ka nel­jä vuot­ta myö­hem­min muut­ti ni­men­sä Suo­men So­sia­li­de­mok­raat­ti­sek­si Puo­lueek­si. Laa­joi­ne or­ga­ni­saa­tioi­neen ja oh­jel­mi­neen so­sia­li­de­mok­raat­ti­nen puo­lue oli maan en­sim­mäi­nen ny­kyai­kai­nen puo­lue­jär­jes­tö. Maalaisliitto ja Ruotsalainen kansanpuolue perustettiin v 1906.

Vuosi 1906 – yksikamarinen eduskunta, naisille äänioikeus ja Vartsalaan työväenyhdistys

Vuosi 1906 oli monella tavalla historiallinen vuosi. Sinä vuonna pidettiin Ateenan olympialaiset. Säätyvaltiopäivät hyväksyivät uuden vaalilain. Naiset ja miehet saivat yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden. Säätyvaltiopäivien tilalle tuli yksikamarinen eduskunta.

Naisten äänioikeus oli lähes ainutlaatuinen. Naisilla oli äänioikeus vain Uudessa -Seelannissa ja Australiassa. Suomessa naiset saivat ensimmäisenä oikeuden myös asettua vaaleissa ehdokkaaksi ja tulla valituksi eduskuntaan.  Kunnallisvaaleissa yleinen äänioikeus toteutui vasta v. 1917.

Vuoden 1905 suurlakko oli virikkeenä maaseudun työväestön heräämiselle omien etujensa ajamiseksi.  Sosialidemokraattisen puolueen silloiset puuhamiehet, ”agitaattorit”, kiersivät valtakuntaa ja työväenyhdistyksiä perustettiin.

Vuosien 1905-06 taitteessa pidettiin Halikon kunnantalolla, nykynimeltään Franssintalo, Halikon työväenyhdistyksen perustava kokous. Tähän yhdistykseen liittyi myös monia vartsalalaisia.

Halikon kirkolle oli kuitenkin matkaa ja silloiset vapaa-ajat ja kulkuneuvot olivat erilaisia kuin nyt. Tästä syystä vartsalalaisten osallistuminen Halikon työväenyhdistyksen toiminnassa jäi varsin vähäiseksi. Virike oli kuitenkin saatu ja hankkeet oman yhdistyksen perustamiseksi aloitettiin.

Toukokuun 28. päivänä 1906 kokoontui joukko vartsalalaisia perustamaan omaa yhdistystä. Silloin syntyi punakaartin osasto. Toiminta punakaartina jatkui vain kolme kuukautta. Vartsalan Työväenyhdistys perustettiin16. päivänä heinäkuuta 1906. Perustettuun yhdistykseen liittyi 48 jäsentä. Yhdistys oli heti alusta alkaen vetovoimainen. Ensimmäisen toimintavuoden lopussa jäseniä oli jo 90.

Kun puhutaan Vartsalan työväenyhdistyksestä, on perusteltua puhua myös kolmesta muustakin asiasta, jotka ovat olleet olennaisia osia yhdistyksen toiminnassa. Ja ne ovat Työväentalo, Vartsalan Saha ja urheiluseura Vartsalan Sauva.

Vartsalan työväentalo

Heti yhdistyksen perustamisen jälkeen toiminnan vilkkaus erilaisine tilaisuuksineen nosti esille kokoontumistilojen tarpeen.  Kesäkäyttöön sopiva lato saatiin vuokratuksi kruunun puustellin vuokraajalta. Talvisaikaan kokoonnuttiin Vartsalassa toimivan Halikon osuuskaupan tiloissa.

Ajatus oman toimitalon saamisesta oli niin vahva, että jo tammikuussa 1908 valittiin toimikunta ”kuulostelemaan” omaa tonttia. Hanketta varten järjestettiin arpajaisia ja muitakin varojenhankintatapahtumia. Sopivan rakennuspaikan löytäminen tuotti vaikeuksia.  V. 1912 päätettiin ns. Lindin Torpan ostosta ja samalla saatiin vuokrattua August Toivoselta työväentalolle sopiva tontti. –Tällä tontilla on nykyinen Työväentalo.  Samaan aikaan hankittiin suurehko riihirakennus talon rakennustarpeiksi.

Talouslaman takia Vartsalankin saha pysähtyi ja rakennushanke ei vielä silloin toteutunut. Vasta v. 1916 keväällä aloitettiin oman toimitalon rakennustyöt K. Hailin laatimien piirustusten pohjalta. Rakennustyöt edistyivät niin hyvin, että jo saman vuoden joulukuussa vietettiin oman työväentalon tupaantuliaisjuhlat.

Oman toimitilan saaminen mahdollisti muiden aktiviteettien ohella näyttämötoiminnan. Näyttämöllä oltiinkin kunnianhimoisia, kesytettiin Shakespearen Äkäpussia ja käytiin Tukkijoella. Omalla talolla pidettyjen näytösten lisäksi yhdistyksen teatteriryhmä esiintyi ympäri Salon seutua. Voidaankin katsoa näyttämötoiminnan korkean tason taanneen yhdistyksen talouden vakaana pysymisen.

Vakaa talous mahdollisti vuosina 1925–26 talon sähköistämisen ja vuokratontin omaksi lunastamisen August Toivoselta.

1960-luvulla Työväentalo alkoi ikänsä puolesta kaivata suurempaa peruskorjausta, mutta kylän teollisen toiminnan hiipuminen hiljensi myös yhdistyksen toimintaa niin paljon, että vasta 1970-luvulla käynnistyi Työväentalon peruskorjaus. Näyttämö purettiin, sali peruskorjattiin, taloon tuli sisävessat, ravintolatilat saneerattiin ja samoin talonmiehen asunto.

Uudistettujen tilojen ansiosta saatiin uusi käyttömuoto talolle. Uudistuneen Työväentalon vihkiäisjuhlassa vartsalalaiset saivat kiitosta myös Halikon kunnan johdolta. Vihkiäisjuhlassa silloinen kunnanjohtaja Arvi Naukkarinen kiitti talkoolaisia merkittävästä aikaansaannoksesta ja lupasi omasta puolestaan kunnan suhtautuvan myönteisesti nyt uudistettujen tilojen käyttämisestä myös kunnan liikuntatoimessa. Samansuuntaisen, mutta vielä jämäkämmän lupauksen antoi kunnan liikuntasihteeri Aaro Näreharju, joka lupasi kunnan vuokraavan Työväentalon liikuntahallia kunnan liikuntaharrastuksiin ainakin niin kauan kun hän on kunnan palveluksessa. Näreharju piti lupauksensa. Kunta ja nyttemmin kaupunki on ollut vuokraajana vielä Näreharjun jälkeenkin.

1970- luvulla aloitettu taloremontointi on ollut yhdistyksen kokoava voima myös seuraavina vuosikymmeninä. Hiljentyvällä kylällä on ollut yhteinen haaste säilyttää ja ylläpitää Työväentalo arvonsa mukaisessa kunnossa myös jälkipolville. Talon remontointi on jatkunut aina näihin aikoihin saakka, viimeisimpänä on ollut vesikaton korjaus ja maalaus.

Vaikka kylän asukasrakenne on viime vuosikymmenien aikana perusteellisesti muuttunut, Työväentalo on säilynyt kylän toimintakeskuksena myös nykyisen kylätoimikunnan aikana.

Vartsalan saha

Vartsalan työväenyhdistyksen toiminta ja menestys ovat olleet kautta vuosikymmenien kytköksissä Vartsalan sahaan. Kun sahalla meni hyvin, meni myös työväenyhdistyksellä hyvin, ja kun saha pysähtyi, taantui myös työväenyhdistyksen toiminta. Tämän takia lienee perusteltua kertoa tässä yhteydessä myös sahan historiasta.

Vartsalan sahan perustaminen ja sahayhdyskunnan synty liittyvät osaltaan Suomessa 1800-luvun jälkipuoliskolla vallinneeseen taloudellisten ja yhteiskunnallisten murrosten kauteen. Teollisuus, erikoisesti sahateollisuus, koki merkittävän nousun. Tämä johti työväen lukumäärän lisääntymiseen ja teollisuusyhdyskuntien syntyyn.

Halikossa vuosi 1882 on merkittävä sahojen perustamisessa.  Kuvernööri myönsi höyrysahan perustamisoikeuden Gösta Armfeltille Joensuun kartanoon ja raumalaiselle kauppiaalle Fredrik Grundströmille, joka perusti sahan Vartsalaan.

Vuosien ja vuosikymmenten aikana Vartsalan sahan omistajat vaihtuivat usein. Olipa jonkin aikaa sahan omistajana Norjan konsulikin. Vuonna1936 omistajaksi tuli Sami Rae, joka oli johtanut sahaa jo vuodesta 1925. Rae sai sahan menestymään. Hänen tarmokkaalla johdollaan Vartsalaan kehittyi laaja ja monipuolinen sahateollisuus, joka tunnettiin maamme ulkopuolellakin. Vartsalassa ja Kokkilassa lastattiin sahan tuotteita ulkomaan laivoihin. Sahan kukoistuskausi ajoittui 1910-30- luvuille. Työvoimaa sahalla oli parhaimmillaan n. 300.

Saha oli Vartsalan henki ja elämä! Sen ajan elämästä kertoo mielenkiintoisella tavalla kirjailija Leena Lander kirjoissaan ”Jumalattoman kova tinki” ja ”Liekin lapset”. – Suosittelen lukemaan!

Sotien jälkeen Vartsalan Saha osallistui sotakorvausprojektiin. Sahan yhteyteen rakennettiin Talotehdas, jossa tehtiin elementtitaloja Neuvostoliittoon vietäväksi. Kylä oli taas elinvoimainen. 1950-luku alkoi vakiintumisen merkeissä, kunnes maaliskuussa 1951 saha paloi. Vaikka saha rakennettiin uudelleen, toiminta ei enää palannut entiselleen.

Varsinkin nuorempi työväki joutui muuttamaan paikkakunnalta sinne enää palaamatta. 1940- luvun jälkipuoliskolla sahaa työllistäneiden sotakorvaustoimitusten väheneminen merkitsi sahatoiminnan alasajoa. Työtä riitti enää vain pienelle joukolle. 1950-luvulla sahan omistajaksi tullut Yrjö Kivinen luopui sahasta 1964. Vartsalan saha oli nyt elämänsä elänyt.

Sahatoiminnan päätyttyä saha-alueella on ollut monia omistajia ja monenmoisia yrittäjiä. Talotehtaassa on tehty miesten pukuja ja neuletuotteita. Venevalmistustakin on kokeiltu samoin kuin öljyn puhdistusta. Kaikki epäonnistuivat.

Keinottelijat löysivät Vartsalan. Monien ketjutettujen kiinteistökauppojen jälkeen alue ajautui 1990-luvulla roskapankkina toimineen Arsenalin omistukseen. Keinottelijoiden toimesta alue oli kiinnitetty Helsingin Säästöpankissa 22 miljoonasta markasta! Vuonna 1997 Halikon kunta osti saha-alueen Arsenalilta 390 000 markalla.

Takaisin työväenyhdistykseen…

Kuten edellä Vartsalan sahaa esitellessäni totesin, työväenyhdistyksen toiminta oli vahvasti sidoksissa sahan toimintaan. Kun yleinen lamakausi pysäytti sahan 1913, lamaannutti se myös yhdistystoiminnan.  Jäsenistön oli pakko siirtyä työnhakuun muille paikkakunnille.

Ensimmäisen maailmansodan alkaessa v. 1914 yhdistyksen jäseniä oli vain kahdeksan. Sahan käynnistyessä uudelleen vuosien 1915-16 vaihteessa, myös yhdistyksen toiminta vilkastui.  Niinpä vuoden 1916 tammikuussa voitiin pitää kolmen rästiin jääneen vuoden vuosikokoukset. Vuoden 1917 loppuun mennessä yhdistyksen jäsenmäärä oli nousut 109:ään.

Yhdistys oli ja on ollut aina omista lähtökohdistaan katsottuna isänmaallinen. Vuoden 1918 tammikuussa yhdistys piti Suomen itsenäisyyden merkeissä juhlakokouksen, vaikka itsenäistymiseen vielä liittyikin jännitteitä. Muutamaa päivää myöhemmin alkoi kansalaissota. Tämä suomalaisen työväenliikkeen katkerin taistelu vei pyörteisiinsä myös monia Vartsalan työväenyhdistyksen jäseniä. 17 yhdistyksen jäsenen tiedetään menehtyneen joko rintamalla tai vankileireillä.

Kansalaissodan jälkiselvityksissä yhdistyksen omaisuus takavarikoitiin elokuussa 1918 ja toiminta kiellettiin. Halikon nimismies antoi kuitenkin jo saman vuoden joulukuussa yhdistykselle luvan jatkaa toimintaansa ja maaherra peruutti takavarikon seuraavan vuoden huhtikuussa.

Vartsalan sauva

Maaliskuun 26. päivänä 1920 kokoontui kaksikymmentä paikkakuntalaista Työväentalolle ajatuksena koota yhteen paikkakunnalla voimistelusta ja urheilusta kiinnostuneet. Vartsalassa oli toiminut lähinnä sahan työnjohtajien perustama urheiluseura Kunto. Nyt haluttiin perustaa urheiluseura Vartsalan työväenyhdistyksen alaisuuteen. Seuran nimeksi tuli Voimistelu- ja urheiluseura Vartsalan Sauva.

Sana sauva juontaa sanasta voimistelusauva, suora pyöreä n. metrin mittainen keppi, jota käytettiin joukkuevoimistelun apuvälineenä. Voimistelu oli yksi avainlajeista alkuvuosina. Myöhemmin seuran nimi muutettiin Vartsalan Sauvaksi.

Sauva toimi työväenyhdistyksen alaisuudessa vuoteen 1934 saakka, jolloin seura itsenäistyi. Vahvat siteet työväenyhdistykseen kuitenkin säilyivät ja läheinen yhteistyö jatkuu edelleen.

Yleisurheilu, urheilujuhlien järjestäminen, ohjattu joukkuevoimistelu sekä paini olivat alkuaikojen toimintamuotoja. Painikilpailuja järjestettiin Papinsaaressa, jonka Vartsalan työväenyhdistys oli valtiolta vuokrannut ja jonne työväenyhdistys yhdessä Sauvan kanssa oli rakentanut urheilukentän, tanssilavan ja kokoontumistilat.

Sotavuodet hiljensivät urheiluseurankin toiminnan ja vasta v. 1945 olot alkoivat vakiintua ja toiminta elpyä. Työväenyhdistyksen jouduttua luopumaan 1940-luvulla Papinsaaresta yleisurheiluun käytettiin Työväentalon vieressä olevaa pientä, talkoovoimin raivattua aluetta, kunnes v.1953 valmistui kunnallinen urheilukenttä Vartsalan koulun läheisyyteen.

1940-60 luvuilla Sauvan hiihtäjät ja juoksijat niittivät mainetta piiritasolla. Hiihtoladuilla Vartsalan sauvan värit liikkuivat Varsinais-Suomen kärjessä tasatahtiin Kirjakkalan Alun kanssa.

Kun 1970-luvun alkupuolella toteutettiin Työväentalon peruskorjaus, saatiin vähimmäismitat täyttävä palloilusali. Tämä mahdollisti Vartsalan Sauvalle lentopallon, josta tulikin seuraaviksi vuosikymmeniksi seuran pääasiallinen harrastusmuoto.

1990-luvulla seura erikoistui naisten lentopalloon. Tämä strategia perustui reaaliseen analyysiin: Salon seudulla oli vahvasti kilpailtu miesten lentopallossa niin tasollisesti kuin määrällisestikin, mutta naisten puolella oli tilaa.

Linjan terävöityminen johti myös uuteen käyttönimeen, VaSa. Kun nimen yhteyteen lisättiin seuran kotikunta Halikko, se mahdollisti kunnan niin toiminnallisen kuin taloudellisen tuen. Sauvan naisten edustuslentopalloilijat iskivät valtakunnallisestikin noteerattuja voittoja Halikon uudessa Liikuntahallissa. VaSa:n naisjoukkue oli usein esillä tv:n urheiluohjelmissakin.

Palataan takaisin työväenyhdistyksen toimintaan.

1930-luvun lamakausi johti sahan pysähtymiseen, joka taas hiljensi myös yhdistystoiminnan.  Yhdistys halusi luopua vuokralla olevasta Papinsaaresta, mutta valtio ei vielä hyväksynyt vuokraajan vaihtoa. Luopumisen valtio hyväksyi vasta 1940-luvulla.

1930-luvun puolivälissä, lamakauden päätyttyä, yhdistystoiminta taas vilkastui. Työväenyhdistyksen yhteyteen perustettiin naisjaosto ja nuoriso-osasto, Päivän nuoret.

Sota-aika hiljensi taas yhdistyksen toiminnan. Vuonna 1944 Työväentalo oli siirtoväen – kuten karjalaisia niihin aikoihin nimitettiin – tavaroiden säilytyspaikkana. Joulukuussa 1944 Työväentalossa vietettiin kotiuttamisjuhlaa. Suomen jälleenrakentaminen alkoi.

Sahan toiminnan hiipuessa 50-luvun alussa yhdistyksen jäsenmäärä kääntyi laskuun. Naisjaosto lakkautettiin 60-luvun alussa. Toiminta oli vain muutaman aktiivin varassa. 1970-luvulla merkittävimmät aktiviteetit tuotti liikunta- ja urheilutoiminta.

Vartsalalaiset Halikon kunnallispolitiikassa

Vartsalalaiset ovat aina olleet aktiivisia vaikuttajia kunnallispolitiikassa. Yhdistyksen edustaja tai edustajia on aina ollut Halikon valtuustossa ja keskeisissä lautakunnissa. Yksi pitkäaikaisimmista vaikuttajista on ollut yhdistyksen nykyinen puheenjohtaja Lasse Rannikko, joka oli Halikon valtuustossa parinkymmenen vuoden ajan ja pitkään myös kunnanhallituksessa. Yhdistyksen puheenjohtajanakin toiminut Arvo Virtanen on ollut myös pitkäaikainen kunnanvaltuutettu ja rakennuslautakunnan jäsen. Nykytoimijoista myös Teppo Elolla on ollut merkittävä osuus Halikon kunnallispolitiikassa.

Yhdistys on ollut aktiivinen aloitteiden tekijä. Kunnalta on vaadittu toimia kylän elinvoimaisuuden parantamiseksi ja palvelujen lisäämistä, mm. aikanaan haluttiin kylään kunnallinen vanhustentalo. Lukuisat ovat ne esitykset, joilla vartsalalaiset ovat vaatineet rämettymään päässeen saha-alueen elvyttämistä, kylään johtavan maantien parantamista, kunnallistekniikan tuomista Vartsalaan ja uusien rakennustonttien kaavoittamista. Aikaa myöten monet vaaditut asiat ovatkin toteutuneet.

Tänä päivänä saha-alue on puhdistettu sahatoiminnan aiheuttamista saasteista. Osa alueesta on kaavoitettu omakotitonteiksi, joille on nousut toinen toistaan kauniimpia omakotitaloja. Saha-alue on talkoovoimin siistitty. 60 vuotta autiona olleen Talotehtaan osti 2000- luvun alussa yrittäjä Tony Pelander. Vuosikymmenen mittaisena hankkeena hän on korjannut Talotehtaan edustavan näköiseksi  usean perheen asunnoiksi.

Kylä on saanut kunnallisen vesihuollon, tiet ja kadut on kunnostettu ja kylässä on hyvin toimiva lasten päiväkoti. Kaikki tämä on ollut seurausta kyläläisten määrätietoisesta ja aktiivisesta toiminnasta. Työväenyhdistykselläkin on ollut tässä keskeinen osuus.

Rakennemuutoksia kunnissa ja työväenyhdistyksissä

Salon seudulla toteutettiin 10 kunnan yhteen liittäminen v. 2009 alussa. Uudistuksen voimallinen käynnistyminen taisi tapahtua Vartsalan työväenyhdistyksen 100-vuotisjuhlassa v. 2006, kun Halikon kunnan silloinen kunnanjohtaja Simo Paassilta kertoi – pitkän harkintansa tuloksena – katsovansa ajan olevan kypsä Salon seudun kuntauudistukselle. Kunnanjohtajan mielestä kuntien välinen yhteistyö oli edennyt jo niin monipuoliseksi, että oli aika ottaa ratkaiseva askel ja poistaa kuntarajat ja yhdistää kunnissa olevat osaamiset ja taloudelliset voimavarat. Kunnanjohtajan julkitulo käänsi, aiemmin nuivasti kuntauudistukseen suhtautuneen, Halikon uudistukselle myönteiseksi. Halikon kannanotto rohkaisi muitakin Salon ympäristökuntia uudistuksen puolelle. Salo oli jo pitkään halunnut kuntaliitoksia.

Taloudelliset näkymät olivatkin erinomaiset, kun uudistusta valmisteltiin. Uudesta Salosta päätettiin kesäkuussa 2006. Kymmenen Salon seudun kunnan muodostama uusi Salo aloitti toimintansa v. 2009. Uudistuksen valmistelussa alkuvaiheessa mukana ollut Somero jättäytyi pois.

Valitettavasti silloin ei tiedetty Nokian puhelintehtaan alasajon jo käynnistyneen. Teolliset työpaikat vähenivät dramaattisesti. Salon ylenmääräiset yhteisöverot romahtivat. Siitä alkoi taloudellinen kurjuus Salossa ja ei ole vieläkään sieltä poistunut.

Samanaikaisesti, kun kuntien yhdistämisestä keskusteltiin, käynnistyivät keskustelut halikkolaisten sosialidemokraattisten yhdistysten rakennemuutoksesta.

Halikossa on parhaimmillaan ollut seitsemän työväenyhdistystä. Vuosien mittaan niistä kaksi oli jo lakkautettu, kun 2000-luvulla ryhdyttiin keskustelemaan vielä jäljellä olevien yhdistysten yhdistämisestä. Aloite yhdistymisestä lähti liikkeelle Märynummen sosialidemokraattisesta yhdistyksestä, joka 1950 luvulla perustettuna yhdistyksenä oli aikanaan ollut Halikon suurin ja ehkäpä vaikutusvaltaisin demariyhdistys, mutta jonka toiminta oli hiipunut. Samoin oli käynyt Hajalan, Vaskion ja Kirkonkylän yhdistyksille, eikä Vartsalankaan toiminnassa ollut hurraamista. Märynummelaiset katsoivat, että uuden Salon syntyessä halikkolaisten demarien kannattaisi liittyä yhteen ja siten varmistaa halikkolaisten edunvalvonta uudessa kunnassa.

Pitkällisten neuvottelujen jälkeen Vaskion työväenyhdistys ja Märynummen sosialidemokraattinen yhdistys yhdistettiin Vartsalan työväenyhdistykseen v. 2011. Perustelu yhdistymiselle oli se, että Vartsalassa on toimiva työväentalo, joka voi tarjota kotipesän uudelle yhdistykselle.

Vähän leikillisesti sanottuna vaskiolaiset toivat uuteen yhdistykseen rahaa ja märynummelaiset melkoisen määrän uusia jäseniä.

Hajalalaiset eivät vielä olleet valmiita yhdistämiselle, vaikka heidän yhdistyksellään ei ole ollut toimintaa viimeiseen kahteenkymmeneen vuoteen. Heillä on menneiltä vuosikymmeniltä kertynyttä varallisuutta, jota he eivät halunneet luovuttaa uudelle työväenyhdistykselle. Kirkonkylän yhdistyksen toimivat jäsenet vierastivat Vartsalaa, ja niinpä he ovat lakkauttaneet oman yhdistyksen ja liittyneet Salon työväenyhdistykseen.

Yhdistyksen johto

Historiikin perinteelliseen tapaan kuuluu kirjata yhdistyksen toimikauden johtohenkilöt. Vartsalan työväenyhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja oli Kaarlo Kivivuori (1 v). Häntä seurasivat Vihtori Vesa (7 v), August Rainio 13 v), Kustaa Hellberg (7v), Iivari Rannikko (8 v) K, R. Saari (8 v), Albert Toivonen (2 v), Väinö Saari (5 v), Hugo Lento (1 v), Aarne Elo (22 v), Arvo Virtanen (5 v) ja Lasse Rannikko. joka on aloittanut puheenjohtajuuden v. 1989 ja jatkaa siinä tehtävässä, kun yhdistys viettää 110- vuotisjuhlaansa..

Yhdistyksen ensimmäinen sihteeri oli Ivar Rannikko (12 v) ja hänen jälkeensä Väinö Saari (27 v). Saaren jälkeen sihteereinä ovat toimineet Matti Merilä, V. Lahti, O. Rannikko, K. Tuomi, A. Toivonen, E. Suominen, E Autio, H Lento. Anne Söderholm. Pekka Manelius ja Mati Kivirinta. Nykyinen sihteeri on Jarmo Virtanen, joka jatkaa sihteerinä edelleen.

Nimekkäitä juhlapuhujia

Vartsalan työväenyhdistyksen juhlissa on vuosikymmenien aikana ollut aina merkittäviä yhteiskunnallisia vaikuttajia: 70 vuotisjuhlan juhlapuhujana oli sdp:n puheenjohtajana toiminut Rafael Paasio, 80-vuotisjuhlassa niin ikään puolueen puheenjohtajana aikanaan toiminut Pertti Paasio, 90-vuotisjuhlassa ministeri Arja Alho ja 100-vuotisjuhlassa maaherra Heikki Koski. 110-vuotisjuhlan juhlapuhujana on sdp:n puoluesihteeri Reijo Paananen.

Uusi aika, uudet haasteet

Tänään, kun Vartsalan työväenyhdistys täyttää 110 v, yhdistys on aktiivinen ja toimintakykyinen. Yhdistys on mukautunut kylän rakennemuutokseen. Ja toisin päin katsottuna, muuttunut kylä on hyväksynyt Vartsalan Työväentalon kylän toiminnalliseksi keskukseksi. Vartsalan kylän ja Vartsalan työväenyhdistyksen tulevaisuus näyttää hyvältä.

Ehkä pienoinen sattuma on, että yhdistyksen jäsenmäärä nyt juhlavuotena on lähes sama kuin se oli yhdistyksen perustamisvaiheessakin eli n. 50.

Lopuksi

Vain ehjä ja vakaa yhdistys on toimintakelpoinen ja vahva, pitäkäämme yhdistyksemme edelleen sellaisena – Vartsalan työväenyhdistyksen pitkäaikaisen sihteerin  Pekka Maneliuksen käyttämä toimintakertomusten päätöslause on edelleen mitä ajankohtaisin.

 

Historiikin kirjoittaja on kunnallisneuvos, Halikon-Vartsalan Työväenyhdistyksen jäsen sekä Salon kaupunginvaltuutettu

.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Facebooktwitterlinkedinmail