Koli: Säästöjä, säästöjä – mutta mistä?

Ajankohtaista,Mielipide

Seuraavat neljä vuotta kuntapäättäjämme ovat haasteellisten aikojen edessä. Varmaa on nimittäin se, että vaikeilta päätöksiltä ei tule tulevakaan kaupunginvaltuusto säästymään. Niin korona ja siitä seuraavat jälkitoimet, Salon väestörakenteen muutos, ilmastonmuutos kuin moni muukin tekijä tulevat vaikuttamaan kuntaamme ja erityisesti sen talouteen tulevan valtuustokauden aikana.

Kuulemme hyvin usein kunnallisten päätöksentekoelinten tekemistä päätöksistä, joissa sanat ”säästö” ja ”leikkaaminen” tuntuvat esiintyvän yhtenään. Tavallisen kuntalaisen kannalta säätötoimiin liittyvät muutokset tarkoittavat usein palveluiden heikentymistä tai kunnallisella sektorilla työskentelevän työntekijän työtahdin kiristymistä. Näin ollen on täysin ymmärrettävää, että säästöt koetaan yleisesti ei-toivotuiksi sekä kuntalaisen arkeen negatiivisesti vaikuttaviksi.

Kuten jokainen aikaisempi kaupunginvaltuusto, on jälleen tulevat kunnallispäättäjät kuitenkin saman kysymyksen äärellä. Mistä oikein voidaan säästää järkevästi niin, että negatiiviset vaikutukset kuntalaisiin olisivat mahdollisimman pienet?

Säästökohteiden vertaileminen kannattaa aloittaa siitä, mitkä kunnallisen päätöksenteon osa-alueet eivät ainakaan saisi olla säästöjen kohteena. Mielestäni kunnan säästötoimet eivät saisi kohdistua ainakaan kaikista haavoittuvammassa asemassa oleviin henkilöihin, kuten lapsiin ja vanhuksiin. Näin ollen esimerkiksi ikääntyneiden ihmisten palveluista ja laitoshoitopaikoista tai lasten ja nuorten palveluista ja koulutuksesta ei tulisi leikata. Varhaiskasvatuksesta, peruskoulutuksesta ja toisen asteen koulutuksesta leikkaaminen ei ole perusteltua myöskään siksi, että koulutuksesta säästäminen lisää kustannuksia tulevaisuudessa. En kannata säästötoimena myöskään palveluiden ulkoistamista, sillä sen avulla ei pitkällä aikavälillä saavuteta kustannussäästöjä. Palveluiden ulkoistaminen usein myös heikentää niiden tasoa.

Säästöjä voidaan kunnassa tehdä järkevästi ja kuntalaisille mahdollisimman kivuttomalla tavalla. Esimerkiksi kunnan ylimääräisten kiinteistöjen myyminen tuo myyntituloja ja samalla säästyy näiden kiinteistöjen ylläpitämiseen liittyviä kuluja. Henkilöstökuluista on mahdollista säästää, kuun otetaan kunnan työntekijät mukaan kehittämään omaa työtään ja panostetaan esimiesten kouluttamiseen, hyvän johtamiskulttuurin luomiseen sekä työhyvinvointiin. Esimerkiksi yhden sairauspoissaolopäivän väheneminen tuottaa kunnalle jo 350€ säästön. Kunnan henkilöstön työhyvinvointiin on tärkeää panostaa myös siksi, että sillä on suora vaikutus kunnallisten palveluiden tasoon.

Myös resurssien lisääminen lasten, nuorten ja mielenterveyspotilaiden ennaltaehkäisevään hoitoon tuo säästöä, kun tukea tarvitsevia voidaan auttaa jo varhaisessa vaiheessa. Esimerkiksi mielenterveyden ammattilaisten määrän lisääminen oppilaitoksissa lisää pitkäaikaisen mielenterveyshoidon tarvetta merkittävästi ja edistää näin myös yksilötason hyvinvointia. Ennaltaehkäisevään hoitoon panostaminen tuleekin kunnalle merkittävästi kannattavammaksi, kuin erilaisten yksilötason ongelmien korjaaminen.

Kuten todettu, keinoja kestävään kunnan talouspolitiikkaan ja järkeviin säästöihin on. Kuntamme tarvitseekin päättäjiä, joilla on tahtoa ja kykyä niiden toteuttamiseen. Uudet näkökulmat ja vanhojen toimintatapojen kyseenalaistaminen ovat avain kuntalaistemme parempaan huomiseen.

Jaana Koli (sd)
ruokapalvelu- ja siivousesimies
kuntavaaliehdokas