Kulunut kesä oli suuri voitto lähimatkailulle ja erityisesti suomalaiselle luonnolle. Koronaepidemian kuohuissa löysi moni kansalainen elämyksiä luonnosta ja retkeilystä aivan uudella tavalla.

Osansa sai myös meille varsinaissuomalaisille rakas Saaristomeri. Valtakunnan uutisia myöden raportoitiin ennennäkemättömistä autojonoista saariston lautoilla ja sosiaalinen media täyttyi maailman kauneimmaksi mereksikin ylistetyn Saaristomeren kuvista.

Kauniiden kuvien takana totuus on kuitenkin toinen. Saaristomeri ei voi hyvin. Myös tänä kesänä ja aiemmin kuin koskaan ennen, meri täyttyi sinileväpuurosta. Saaristomerta rasittavien valtavien ravinnekuormien vaikutuksen voi jokainen todeta karulla tavalla omin silmin. Meremme on häpeällisen huonossa kunnossa.

Iso osa Saaristomerta on kansallispuistoaluetta.  Mitään kansallispuistoa Suomessa ei pitäisi päästää niin huonoon kuntoon kuin mitä Saaristomeri on. Nyt on viimeinen hetki toimia: Saaristomeri tarvitsee parantuakseen kunnianhimoisen ja konkreettisen toimenpideohjelman.

Hyvänä pohjana toimenpideohjelmalle on Turun Yliopiston entisen rehtorin Kalervo Väänäsen selvitystyö Saaristomeren tilasta ja keinoista sen parantamiseksi. Olennaista on ravinnevalumien vähentäminen, ravinteiden ja biomassan talteenotto sekä kalastuksen lisääminen.

Toimenpiteet ovat sellaisia, että niiden toteuttaminen edellyttää valtakunnallista poliittista tukea. Hallituksen olisikin pikaisesti käynnistettävä toimenpideohjelman laatiminen Saaristomeren pelastamiseksi. Meri ei voi enää odottaa.

Varsinais-Suomen SDP:n piirikokouksen kannanotto 25.10.2020 Turussa