Olen aikoinani eronnut 15-vuotiaana kirkosta, sillä en halunnut sitoutua mihinkään uskonnolliseen lokeroon.
Nuorena aikuisena maailmalla kulkiessa olen kuitenkin saanut paljon apua tarvittaessa mm. diakonilta.

Kun täytin 30, niin päätin kulkea jälleen vastavirtaan, kävin vihdoin ja viimein rippikouluni ja liityin takaisin kirkon kirjoihin. Päätökseni pohja oli erittäinkin käytännönläheinen ja koin, että kirkollisveroja maksamalla voin antaa pienen palasen takaisin siitä, mitä kirkolta olen vuosien aikana saanut.

Nyt minulla on mahdollisuus antaa myös aikaani, jonka takia päätin ehdolle lähteä. Uskossani olen erittäin käytännönläheinen ja uskallan väittää, että minulta löytyy luovia näkemyksiä, miten voimme tarjota lisää konkreettista apua ja tukea hengen ravinnon lisäksi.